{"id":1,"date":"2013-03-23T15:37:51","date_gmt":"2013-03-23T13:37:51","guid":{"rendered":"http:\/\/www.pistisry.fi\/on\/?p=1"},"modified":"2014-06-01T21:18:29","modified_gmt":"2014-06-01T19:18:29","slug":"systemaattinenko-nainen","status":"publish","type":"post","link":"http:\/\/www.pistisry.fi\/on\/2013\/03\/23\/systemaattinenko-nainen\/","title":{"rendered":"Systemaattinen(ko) nainen"},"content":{"rendered":"

\"1399346_15902961\"<\/a>Sain toimeksiannon kirjoittaa systemaattisen teologian opettajan n\u00e4k\u00f6kulmasta ajatuksia naisista ja naiseudesta. Kuten jokaisen mysteerin \u00e4\u00e4rell\u00e4, on aluksi hyv\u00e4 tunnustaa oma riitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys ja otsikon t\u00f6rke\u00e4 huikentelevaisuus: mit\u00e4 voisin sanoa naiseudesta tai naisista?<\/h4>\n

Mutta teologiaan olennaisesti liittyv\u00e4 mysteeriluonne ei suinkaan ole maahan ly\u00f6v\u00e4\u00e4, tuntemattomuuden \u00e4\u00e4rell\u00e4 ahdistukseen ajavaa tunnottomuutta. P\u00e4invastoin: itse tietysti tunnen useita naisia, er\u00e4it\u00e4 my\u00f6s rakastan. Niinp\u00e4 voisin sanoa teologina tuntevani rakastamani ihmiset parhaiten, sill\u00e4 tunnen heist\u00e4 parhaiten heid\u00e4n tuntemattomuutensa. Samoinhan on systemaattisen teologian jumalapuheen laita: mit\u00e4 l\u00e4hemm\u00e4ksi p\u00e4\u00e4semme Jumalaa, sit\u00e4 kaukaisemmaksi k\u00e4yv\u00e4t sanat ja sit\u00e4 h\u00e4ilyv\u00e4mm\u00e4ksi k\u00e4y vakaumus siit\u00e4 ett\u00e4 min\u00e4 tunnen Jumalan. Ehk\u00e4 onkin parempi sanoa, ett\u00e4 naiset tuntevat sit\u00e4 paremmin minut mit\u00e4 enemm\u00e4n heit\u00e4 rakastan.<\/p>\n

Edell\u00e4 sanottu toki p\u00e4tee kaikkiin ihmissuhteisiin ja sit\u00e4 kautta rakentuu kristillinen ihmiskuva. Mutta onko kristinuskolla omaa naiskuvaa? Traditiosta, sen menneist\u00e4 ja nykyisist\u00e4 ilmauksista, on varmasti l\u00f6ydett\u00e4viss\u00e4 koko joukko kuvia. Kuvastojen \u00e4\u00e4rell\u00e4 teologikin helposti j\u00e4hmettyy, alkaa vaellella tradition patsaspuistoissa ja pian huomata kulkevansa museossa maailman ja kirkon sijaan.<\/p>\n

Pohtiessani naiseutta mieleen todellakin tulee aluksi helppoja ja opittuja vastauksia: tuon patsaspuiston nimikylttien \u00e4\u00e4neen lukemista ja mekaanista toistoa. Varhaiskirkon diakonissat, neitsyt Maria, naispyh\u00e4t. Mutta naiseutta ei voi m\u00e4\u00e4ritell\u00e4 esimerkein (ja miksi pit\u00e4isik\u00e4\u00e4n, kyll\u00e4h\u00e4n uskon naiseuteen joka tapauksessa ilman ett\u00e4 sit\u00e4 pit\u00e4\u00e4 minulle todistaa). Kuitenkin jos uskon naiseuteen ja sen olemassaoloon jollakin tapaa sellaisenaan, luonnollisena (luotuna) ominaisuutena, jollakin tapaa ihmist\u00e4 perustavasti m\u00e4\u00e4ritt\u00e4v\u00e4n\u00e4 asiana, niin t\u00e4ll\u00f6in minun t\u00e4ytyy my\u00f6s uskoa miehuuteen ja sukupuolten jonkinlaiseen eroon.<\/p>\n

Mik\u00e4 t\u00e4m\u00e4 ero voisi olla? Totuus ei ehk\u00e4 l\u00f6ydy historian \u00e4\u00e4rip\u00e4ist\u00e4: luomiskertomuksen kylkiluusta tai nykyp\u00e4iv\u00e4n tasa-arvokeskusteluista. On selv\u00e4\u00e4, ettei se my\u00f6sk\u00e4\u00e4n l\u00f6ydy arvottamalla tuota eroa. On siis j\u00e4lleen palattava tuntemattomuuden kent\u00e4lle.<\/p>\n

Kirkon dogmaattiseen perinteeseen ja kielenk\u00e4ytt\u00f6\u00f6n kuuluu erottamattomasti k\u00e4site ousia, eli jonkin asian luonto. Sana itsess\u00e4\u00e4n on feminiininen partisiippimuoto olla-verbist\u00e4 einai. Luonto on jokaisen asian ominaisluonto, se mik\u00e4 tekee hevosesta hevosen, miehest\u00e4 miehen ja naisesta naisen. Lis\u00e4ksi jokaiseen luontoon kuuluu tropos, tapa, jolla tuo luonto on olemassa. Tropos on siis se, mik\u00e4 m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4 tietyn hevosen tapaa olla hevonen, toisin sanoen tuo tapa tekee tietyst\u00e4 hevosesta juuri tuon tietyn hevosen.<\/p>\n

Sen pidemm\u00e4lle semantiikkaan menem\u00e4tt\u00e4 onkin mahdollista pohtia ousian pohjalta filosofis-teologista olemisen perusrakennetta. Oleminen on naisellisesti rakennettua. Mies siis osallistuu jo pelk\u00e4ll\u00e4 olemassaolollaan, huolimatta siit\u00e4 oliko kyseess\u00e4 kalju, pitk\u00e4 tai vaikkapa Koponen-niminen mies, olemisen mysteerin feminiiniseen olemiseen. Kirkon perinne liitt\u00e4\u00e4 t\u00e4h\u00e4n ajatukseen my\u00f6s Jumalansynnytt\u00e4j\u00e4n toimintaan liittyv\u00e4n m\u00e4\u00e4reen: Marian kohtu \u201dtuli taivaita avarammaksi\u201d synnytt\u00e4ess\u00e4\u00e4n ja kantaessaan Kristusta. Maailman ja uutta el\u00e4m\u00e4\u00e4, jopa jumalallista, synnytt\u00e4v\u00e4, kasvattava ja kehitt\u00e4v\u00e4 voima on naisen voimaa.<\/p>\n

Tarkoitus ei ole pohtia kumpi on alkuper\u00e4isempi, mies vai nainen. Tarkoitus ei ole my\u00f6sk\u00e4\u00e4n mystifioida naista tai korottaa mieheytt\u00e4 sen rinnalla. Mutta absoluuttiseen tai neutraaliin ihmiskuvaan ortodoksinen ihmiskuva ei taivu. Kirkko ei ole demokraattinen laitos, vaan hierarkinen: pyh\u00e4 j\u00e4rjestys. Ja jos pyh\u00e4ll\u00e4 on jonkinlainen m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4, se olkoon Alexander Schmemannin: pyh\u00e4 on jotain, mist\u00e4 puuttuu kokonaan vertailun periaate.<\/p>\n

Huomaan ett\u00e4 olen onnistunut sanomaan paljon asioita sanomattomuudestani. Niinp\u00e4 turvaudun samaan kieleen jota kristilliset teologit ovat k\u00e4ytt\u00e4neet alusta asti: oman riitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myytens\u00e4 tunnustavaan runouden kieleen. Sen puutteissa korostukoon naisen ihmeellisyys.<\/p>\n

Teksti: Ari Koponen<\/p>\n

\"rakasruno\"<\/a><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Sain toimeksiannon kirjoittaa systemaattisen teologian opettajan n\u00e4k\u00f6kulmasta ajatuksia naisista ja naiseudesta. Kuten jokaisen mysteerin \u00e4\u00e4rell\u00e4, on aluksi hyv\u00e4 tunnustaa oma riitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys ja otsikon t\u00f6rke\u00e4 huikentelevaisuus: mit\u00e4 voisin sanoa naiseudesta tai naisista? Mutta teologiaan olennaisesti liittyv\u00e4 mysteeriluonne ei suinkaan ole maahan ly\u00f6v\u00e4\u00e4, tuntemattomuuden \u00e4\u00e4rell\u00e4 ahdistukseen ajavaa tunnottomuutta. P\u00e4invastoin: itse tietysti tunnen useita naisia, er\u00e4it\u00e4 my\u00f6s rakastan. […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":8,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-1","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-maaliskuu-2013"],"_links":{"self":[{"href":"http:\/\/www.pistisry.fi\/on\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"http:\/\/www.pistisry.fi\/on\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"http:\/\/www.pistisry.fi\/on\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.pistisry.fi\/on\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.pistisry.fi\/on\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1"}],"version-history":[{"count":1,"href":"http:\/\/www.pistisry.fi\/on\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":81,"href":"http:\/\/www.pistisry.fi\/on\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1\/revisions\/81"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.pistisry.fi\/on\/wp-json\/wp\/v2\/media\/8"}],"wp:attachment":[{"href":"http:\/\/www.pistisry.fi\/on\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"http:\/\/www.pistisry.fi\/on\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"http:\/\/www.pistisry.fi\/on\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}