Mielipidekirjoitus

Viime sunnuntaina heräsin aamulla normaalisti. Luin ehtoollisrukoukset, peseydyin ja puin päälleni. Matkasin kirkkoon täysin normaalisti. Aurinko paistoi, ja ilmassa oli raikas tuoksu – kaunis sunnuntaipäivä.

Päästyäni kirkkoon näin kuitenkin jotain sellaista, mikä on nykyään niin kovin valitettavan yleistä: nuorehkon naisihmisen istumassa penkillä jalat ristissä, punaisissa, ainakin vaaksan koroilla varustetuissa kengissä. Lisäksi tämä naishenkilö ei ollut suvainnut peittää päätään!

pussiTällainen dekadentti elämänmeno on niin kovin valitettavan yleistä nykyään. Ihmisiä eivät tunnu kiinnostavan muut ympärillään olevat ihmiset, vaan he vaativat, että heitä ei tulisi huomata, vaikka he saapastelevat kirkkoon puoliksi alastomina. Enkä tässä kohdin edes pahemmin liioittele. On päivänselvää, että meidän kristittyinä tulisi olla erityisen herkästi viritettyjä huomioimaan toisemme. Erityisesti kirkossa meidän tulee auttaa toinen toistamme keskittymään rukoukseen eikä aiheuttaa ylimääräisiä häiriöitä ja kiusauksia, joita on maailma muutoinkin pullollaan. Erityisesti näin on kesällä, jolloin nuoret naiset suorastaan tyrkyttävät itseään käyttäen vaatteita, joiden kohdalla saa jo käytää mielikuvitusta, jotta niitä voisi millään muotoa pitää peittävinä. Eikö Luojamme antanut Adamille ja Eevalle lehviä heidän alastomuuttaan peittämään, jotta heidän ei olisi tarvinnut langenneessa tilassaan potea häpeäänsä? Elämme langenneessa maailmassa emmekä voi pakoilla sitä.

Me tulemme kirkkoon hiljentymään ja rukoilemaan yhdessä. Jos joku tuntee pystyvänsä paremmin keskittymään rukoukseen alastomana, hän on täysin vapaa sen tekemään oman kotinsa suojissa. Meille on annettu ohjeeksi, ettemme saa tuomita jotakuta, jos hän syö vain kasviksia uskonsa heikkouden tähden. Eikö tämä päde myös muuhun seurakunnan elämään? En minäkään halua tuomita näiden ihmisten halua rukoilla Herraamme alasti, mutta onhan päivänselvää, että sekin on toisten tuomitsemista, jos vaatii, ettei sen pitäisi meitä häiritä, jos se eksplisiittisesti tehdään julkisessa jumalanpalveluksessa.

Jumalanpalvelukset eivät ole Jumalaa varten vaan ihmisiä varten. Ne ovat inhimillisiä tapahtumia, joissa lähestytään jumalallisia mysteerejä. On monia, jotka eivät ole valmiita rukoilemaan alasti – kehtaisin väittää, että suurin osa seurakuntalaisista.

kuoroAsiain laidan ollessa näin tulee jokaisen meistä seurata seuraavia periaatteita, jotta jumalanpalvelukset voisivat tapahtua kaikin tavoin hurskaasti ja arvokkaasti. Kirkossa pitää olla vaatetettuna olkapäistä polviin. Kaula-aukon tulee olla mahdollisimman suljettu huomioiden kuitenkin jokaisen mukavuuden. Mieluiten kaula-aukko peittää solisluutkin. Naiset ovat käyttäneet aina huivia kirkossa; näin tehtäköön jatkossakin. Tosin mikäli naisen garderobista löytyy tyylikäs hattu, on sen käyttö täysin sallittua. Olisi myös parhaaksi, jos naiset käyttäisivät hametta. Kirkossa ei pahemmin tarvitse mitään tehdä, joten hameen epäkäytännöllisyyteen ei yksinkertaisesti voi vedota. Housujen kohdalla on valittava mahdollisimman väljät housut: missään nimessä ei tiukkoja ihonmyötäisiä. Kenkien korko saa olla enintään tuuman eikä yhtään enempää. Paidan hihojen tulee peittää vähintään kyynärpäät. Paidan tulee olla riittävän väljä, mutta säkkiin ei sovi naisen itseään pukea. Säkkiin pukeutuminen jätettäköön nimeltä mainitsemattomille vääräuskoisille.

Kun jokainen meistä seuraa näitä ohjeita julkisissa jumalanpalveluksissa, voimme turvata kaikkien viihtyisyyden ja rukouksellisen ilmapiirin. Mikäli joku yksityisessä rukouselämässään kokee pystyvänsä parhaiten keskittymään amsterdamilaiseen muotiin pukeutuneena, se hänelle suotakoon – kunhan näiden henkilökohtaisten preferenssien ei sallita tulla kotiovea edemmäksi.

Huolestunut, kunnioitettavaan ikään ennättänyt ortodoksi


Posted

in

by

Tags: