Gregorios Palamaksen Sunnuntai
Suuren Paaston 2. sunnuntai
Gregorios Palamaksesta ja arjen hesykasmista
Kirkkomme muistaa Suuren Paaston
toisena sunnuntaina pyhää Gregorios Palamasta (1296–1359), Tessalonikian arkkipiispaa. Pyhä Gregorios muistetaan erityisesti hesykasmin, sisäisen sydämen rukouksen puolustajana Barlaam Calabrialaisen polemiikkia vastaan.
Pyhän Gregorioksen teologiaan perehtyessä syntyy lukijassa aluksi helposti tunne, että Gregorios puhuu tavalliselle ihmiselle täysin käsittämättömistä ja vieraista asioista. Mitä kontaktipintaa meillä on hesykasmiin, sydämen rukoukseen tai jumalallisiin energioihin?
Tarkasteltaessa lähemmin Pyhän Gregorioksen opetusta huomaamme, että kyse ei suinkaan ole abstraktista teologisesta spekuloinnista, vaan ortodoksisen uskomme kannalta keskeisistä asioista.
Gregorioksen ja Barlaamin välisen kiistan ytimessä oli kysymys ihmisen yhteydestä Jumalaan. Barlaam piti harhaoppisena näkemystä, jonka mukaan ihminen voisi rukouksen kautta olla aidossa ja tietoisessa yhteydessä Jumalaan. Hänen mukaansa yhteys Jumalaan saavutettiin rationaalisin metodein, ei sydämen rukouksen kautta.
Koska aito yhteys Jumalaan rukouksen kautta oli Barlaamin mukaan mahdotonta, hän piti filosofien ja oppineiden tietämystä Jumalasta parempana kuin oppimattomien munkkien, profeettojen tai apostolien. Barlaamin mielestä munkit tuhlasivat turhaan aikaansa harhaoppiseen ja eksytykseen perustuvaan sydämen rukouksen harjoittamiseen. Heidän olisi tullut käyttää tuo aika mieluummin filosofian opiskeluun.
Puolustaessaan hesykasmia Barlaamia vastaan Pyhä Gregorios Palamas puolestaan korosti, että aito ja välitön tieto Jumalasta ja yhteys Jumalaan ei ole paitsi mahdollista, vaan jokaisen kristityn hengellisen kasvun päämäärä. Gregorios painotti, että Jumalallinen armo ei ole jotain luotua ja Jumalasta erillistä, jota Jumalaa lähettää häntä rukoileville. Kolmiyhteinen Jumala ei ole etäinen ja saavuttamaton Jumala, vaan Hän tulee aidosti ja persoonallisesti kohdattavaksi kirkon sakramenttien ja askeettisen rukouselämän kautta.
Mistä sitten on kyse Gregorioksen paljon korostamassa hesykastisessa rukouksessa, jossa pyrkimyksenä on tuoda mielen rukous sydämeen?
Termi hesykasmi juontaa juurensa kreikan kielen sanaan hesykhia, ’hiljaisuus’. Varsinkin nykypäivän hektisessä ympäristössä elämme usein jatkuvan sisäisen hajaannuksen tilassa. Ajatuksemme harhailevat asiasta toiseen, ja arkipäiväiset toimet ja haasteet ahdistavat mieltämme aamusta iltaan. Hesykastinen ”mielen tuominen sydämeen” tarkoittaa yksinkertaistettuna sitä, että pyrimme rauhoittamaan mielemme, ja edes hetkellisesti sulkemaan pois huolet ja haasteet, jotka niin helposti vievät kaiken energiamme ja keskittymisemme.
”Heittäkäämme pois maalliset huolet, ottaaksemme vastaan Kaikkeuden kuninkaan..” Suljemme siis pois maalliset asiat , jotta voisimme kohdata Kristuksen sydämessämme.
Tämä on tietenkin varsinkin aluksi haastavaa, mutta hesykastinen rukous ei ole vain munkeille kuuluva yksinoikeus, vaan kaikkien uskovien ulottuvilla oleva mahdollisuus. Jeesuksen rukouksen avulla voimme pikkuhiljaa harjoitella tämän sisäisen hiljaisuuden saavuttamista ja kasvaa Jumalan tuntemisessa.
Vaikka meille maailmassa eläville hesykastinen sisäinen hiljaisuus harvoin on lähellekään pysyvä olotila, voimme sisäisen hiljentymisen kautta pyrkiä keskittymään edes hetkellisesti ainoaan tarpeelliseen: Jumalan rakastamiseen ja hänen tuntemiseensa, ja sen tuomaan sisäiseen rauhaan.
Teksti: Tapio Juntunen
Kuva: Wikipedia