Blog

Paastoblogi: Suuri keskiviikko

Suuri Keskiviikko

 

1011119_10152303633523467_4615151484888202703_n

Suuren viikon kolme ensimmäistä päivää ovat eräänlaisia valmistuspäiviä

loppuviikon järisyttäville tapahtumille. Ns. Ylkä-palvelukset (aamupalvelukset,

joissa lauletaan troparina ”Katso, Ylkä tulee puoliyössä”) kehottavat meitä

valppauteen ja hyviin tekoihin evankeliumista nousevien opetusten pohjalta.

Suuri keskiviikko päättää valmistavan ajan ja johdattaa sisällöllään jo

piinaviikon ratkaiseviin hetkiin, Kristuksen kavaltamiseen ja hautaamiseen.

Esiin tuodaan rahanhimoinen Juudas, joka kiiruhtaa neuvottelemaan

opettajansa hinnasta. Hänen vastakohtanaan esitetään syntinen nainen, joka

voitelee Kristuksen arvokkaalla tuoksuöljyllä.

 

Syntisestä naisesta kertova evankeliumiteksti (Matt. 26:6–16) luetaan suuren

keskiviikon iltana ennenpyhitettyjen lahjojen liturgiassa. Naisen kuvataan

vuodattavan tuoksuöljyn Jeesuksen päähän, mitä opetuslapset paheksuvat

– olisihan voiteen voinut myydä hyvään hintaan ja antaa rahat köyhille. Jeesus

nuhtelee heitä ja sanoo voitelun tapahtuneen hautaamistaan varten. Tällöin

Juudas tekee ratkaisunsa ja lupaa ylipapeille kavaltaa hänet tilaisuuden tullen.

 

Päivän liturgiset tekstit nojaavat edellistä enemmän syntisen naisen

kuvaukseen Luukkaan evankeliumissa (Luuk. 7:36–48). Siinä kerrotaan, miten

Jeesuksen ollessa aterialla eräs syntistä elämää viettävä nainen kastelee

hänen jalkansa kyynelillään, kuivaa ne hiuksillaan, suutelee niitä ja voitelee ne

tuoksuöljyllä.

 

Aterian isännän paheksuessa Jeesus kertoo vertauksen

velkojen anteeksi saamisesta ja vertaa velkojen (eli syntien) suuruuden

suhdetta rakkauteen: joka saa anteeksi paljon, hän myös rakastaa paljon.

Syntisen naisen tekoa ja Kristukselta saamaa anteeksiantoa kuvataan

kirkkoveisuissa monin eri tavoin, mutta kaikkein kirkkaimpana hohtaa niiden

joukossa yksi hymnografian helmistä, aamupalveluksen viimeisenä stikiirana,

virrelmästikiiroiden doksastikonina, laulettava nunna Kassian runo:

”Moniin synteihin langennut nainen tajuttuaan Sinun jumaluutesi, oi Herra,

itkien kantaa Sinulle, kuten yrttien tuojat naiset, hautaamistasi varten

hajuvoidetta ja lausuu: Voi minua! Hillittömien himojen yö, synnin hekumojen

kuutamoton pimeys on minut yllättänyt! Sinä olet nostanut veden merestä

pilvihin. Katso minun kyynelvirtojani! Sinä olet sanomattomalla itsesi

alentamisella taivuttanut alas taivaat. Taivuta itsesi minun huokauksieni

puoleen, jotta minä voisin suudella Sinun puhtaita jalkojasi ja pyyhkiä niitä

pääni hiuksilla. Eeva paratiisissa päivän viilentyessä kuultuaan niiden äänen

pelosta lymysi. Kuka voisikaan tutkia, oi sielujen Pelastaja Vapahtajani,

syntieni paljouden ja tuomioittesi syvyydet! Sinun armosi on määrätön. Älä

hylkää minua, Sinun palvelijaasi!”

 

Nunna Kassia eli 800-luvulla Konstantinopolissa ja runoili monia liturgisessa

käytössämme edelleen olevia veisuja. Yhtenä harvoista naishymnografeista

hän nousee luonnollisesti erityiseen arvoon, mutta hän erottuisi joka

tapauksessa runojensa moniulotteisuuden ja syvyyden ansiosta.

Kassian veisussa syntisen naisen ja Kristuksen kohtaamista ei käsitellä vain

evankeliumia uudelleen sanoittaen, vaan naisen katumuksen kuvaus laajenee

Kristuksen jumalallisen alentumisen kuvaukseksi: se punoo yhteen

universaalin ja henkilökohtaisen. Hymnin kuvaus ulottuu ajallisesta

tapahtumasta tulevaan ja menneeseen.

 

Syntinen nainen rinnastuu mirhantuojanaisiin, jotka kantavat hajuvoidetta Kristuksen haudalle. Samalla

häntä verrataan esiäiti Eevaan paratiisissa, mutta toisin kuin Eeva, joka

Kristuksen jalkojen äänen kuullessaan piiloutuu, nainen taipuu jalkojen

puoleen suudellakseen niitä. Jumalallinen äärettömyys ja ihmisen hetkellisyys

kohtaavat stikiiran säkeissä hymnografialle ominaisin tavoin: veden ja sateen

luoja katsoo ihmisen kyyneliä, taivaiden taivuttaja taipuu syntisen puoleen.

Syntisen naisen kokee itsekseen jokainen, joka saadessaan kosketuksen

pyhyyteen on ymmärtänyt elävänsä syntien kuutamottomassa pimeydessä.

Samoin jokainen voi naisen tavoin luottaa Jumalan määrättömään armoon ja

pyytää, ettei tämä hylkäisi palvelijaansa.

 

Teksti: Maria Takala-Roszczenko

No Comment

5

Sorry, the comment form is closed at this time.