Suuri torstai
Suurena torstaina
Suurena Torstaina Kirkko muistelee Kristuksen elämän viimeisiin vaiheisiin
liittyvää Ehtoollisen asettamista sekä siihen liittyviä tapahtumia: opetuslasten
jalkojen pesemistä sekä Juudaksen petosta. Emme voi ymmärtää Ehtoollisen merkitystä, jos emme näe sitä maailman
luomisessa alkaneen ja Kristuksen kuolemassa ja ylösnousemuksessa
täydelliseksi tulleen jumalallisen rakkauden lopullisena päämääränä.
Jumala on rakkaus ja Jumalan rakkauden ensisijainen lahja on elämä. Elämän
päämäärä ja sisältö on yhteys. Kristus asetti Pyhän Ehtoollisen elävän
yhteyden merkiksi ja välikappaleeksi. Voidakseen elää ihmisen on syötävä
ja juotava ja sillä tavalla tultava osalliseksi maailmasta. Paratiisissa tämä
elämä oli täydellistä. Jumalan rakkaus antoi ihmiselle elämän ja ihmisen
rakkaus Jumalaan muutti tämän elämän yhteydeksi Jumalan kanssa.
Elämä paratiisissa oli todellista eukaristista elämää. Synnin kautta ihminen menetti
tämän elämän. Hän rakasti itseään ja maailmaa niiden itsensä vuoksi, – teki
itsestään oman elämänsä sisällön ja päämäärän. Kohdistamalla rakkautensa
niihin hän hylkäsi todellisen rakkauden ja niin hän kuoli. Alkulähteestään ja
sisällöstään erotettuna elämä väistämättömästi turmeltui ja kuolema alkoi
vallita ihmisessä. Kuolema oli palkkana ystävyydestä maailman kanssa.
Ihmiselle oli annettu kutsumustehtävä. Hänen tuli muuttaa maailma
yhteydeksi Jumalan kanssa uskon, rakkauden ja palvonnan kautta.
Syntiinlankeemuksessa ihminen petti kutsumuksensa. Jumala kuitenkin
pysyi uskollisena. Hän aloitti uuden lunastus- ja pelastustyön, joka toteutuu
Kristuksessa, Jumalan Pojassa. Voidakseen palauttaa meidät alkuperäiseen
kauneuteen ja kutsumukseen, elämään Jumalan yhteydessä, Jumala
tuli ihmiseksi. Hän otti päällensä meidän ruumiillisuutemme, toiveemme,
rakkautemme ja koko elämämme. Kristuksessa me näemme todellisen,
täydellisen elämän, täydellisen yhteyden Jumalan kanssa. Jotta tuo yhteys
Jumalan kanssa olisi meillekin täydellinen, Jeesus ennen kärsimystään ja
kuolemaansa asetti Ehtoollisen sakramentin
Suurena Torstaina Jeesus loi yhteyden juutalaisten pääsiäisen ja
Ehtoollisen välille. Hän valaisi ymmärryksemme näkemään Hänet itsensä
Pääsiäiskaritsana. Näin ymmärrämme myös Ehtoollisen ja kärsimysten
välisen yhteyden. Jeesus uhrasi itsensä. Pääsiäiskaritsasta tuli Ehtoollisleipä
ja -viini, joissa Kristus jatkuvasti antaa itsensä uhriksi meidän edestämme
ja meidän elämäksemme. Jokainen Ehtoollinen on uhriateria ja joka kerran
osallistuessamme siitä osallistumme Kristuksen uhriin ja kärsimyksiin. Me
elämme vielä maailmassa ja Ehtoollista vietämme myös tämän maailman
muodon mukaan. Mutta maallisen ehtoollisen kautta olemme aina yhteydessä
iankaikkiseen ja taivaalliseen Ehtoolliseen.
Tänä päivänä muistamme myös Juudaksen. Sen, että hän petti
Elämänantajan. Kristuksen kavaltaminen saa meidät ymmärtämään,
että on olemassa myös väärin suuntautunutta ja vääristynyttä rakkautta,
joka kohdistuu siihen, mikä ei ansaitse rakkautta osakseen ja että synti
ja kuolema ja itsetuho kasvavat tällaisen rakkauden pohjalta. Tiedämme
Juudaksen kohtalon: Hän ei jaksanut enää nousta alennuksestaan Jumalan
armahdettavaksi. Ei Jumala ollut häntä hyljännyt, vaan Juudas itse oli
loitontunut todellisesta yhteydestä Jumalaan ja niin hän jäi pimeyteen
lopullisesti.
Suurena Torstaina muistelemme myös opetuslasten jalkojen pesemistä.
Ymmärrämme jalkojen pesemisen meille annettuna esikuvana nöyryydestä ja
veljellisestä palvelemisesta.
Suurta torstaita seuraavina päivinä elämme Kristuksen mukana
kärsimystapahtumat. Samoin meidän tulisi elää myös
ylösnousemustapahtuma ja iankaikkinen elämä. Kristus käy vapaehtoiseen
kuolemaan antaakseen meille elämän. Mekin olemme kulkeva kuoleman
kautta elämään. Se on jokaisen Kristuksen seuraajan tie. Kärsimyksen ja
haudan takaa loistaa jo Pääsiäisen valo ja ilo.
Teksti: isä Raimo Sissonen