Kristus nousi kuolleista – mitä sitten?
Pääsiäisyön palveluksen jälkeen jalat ovat väsyneet. Suuren viikon ja pääsiäisen palvelukset
ovat vaikuttava kokonaisuus. Fyysisesti palvelukset ovat kova ponnistus ja vaativat meiltä
veronsa. Mieli kuitenkin on virkeä. Palvelusten jälkeen pääsiäisyön ilo ja riemu nousevat
pintaan, ja hymyä on vaikea kätkeä. Pääsiäisilo on luonteeltaan tarttuvaa. Se on esimakua
tulevan maailman ilosta.
Tavallisten juhlien jälkeen me siirrymme usein nopeasti arkeen. Kirkossa pääsiäisaika ja
pääsiäiskausi jatkuu vielä pitkästi eteenpäin – eihän se oikeastaan lopu lainkaan. Riemuisan
kirkkaan viikon ja Tuomaan sunnuntain jälkeen vietämme joka sunnuntaina Herran
ylösnousemisen juhlaa. Me olemme ilosanoman todistajia.
Inhimillisesti ajateltuna tuo ilosanoman julistajana oleminen kuulostaa vähintäänkin
epäilyttävältä. Pitäisikö meidän olla immuuneja maailman surulle ja tuskalle? Pitääkö meidän
sulkea silmämme sen edessä, että maailmassa on paljon vääryyttä ja
epäoikeudenmukaisuutta? Miten voimme ylipäätään iloita maailmassa, jossa on vielä
kärsimystä?
Maailman kivut ja murheet eivät kuitenkaan johdu Jumalasta, vaan pikemminkin Hänen
poissaolostaan. Me ihmiset olemme erottaneet maailman Jumalasta ja ihmettelemme miksi
joudumme kärsimään. Pääsiäisen salaisuus todistaa siitä, että Jumala on ja Hän on tullut
kaltaiseksemme pelastaakseen maailman.
Ylösnousemuksesta ja sen ilosta kumpuaa meidän työmme ja tehtävämme maailmassa.
Pääsiäisen juhlassa olemme saaneet esimakua tulevasta ajasta ja meidät kutsutaan
kokemamme taivaallisen ilon ja riemun todistajiksi. Meidän tehtävämme on nyt nähdä
maailma Jumalan luomistyön tuloksena, lähimmäiset Jumala kuviksi luotuina ja koko
luomakunta Jumalan kirkkauden täyttämänä. Meidän tehtävämme on nyt tuoda julki tuo
Jumalan kirkkaus maailmassa. Nähdä maailma alkuperäisen kutsumuksensa ja tarkoituksensa
mukaisena ja todistaa omalla elämällämme että Vapahtaja on kuolemalla voittanut kuoleman
ja avannut meille portit iankaikkisuuteen.
Kristus nousi kuolleista! Totisesti nousi!
teksti: isä Mikko Sidoroff